TTSPORT
TT-SPORT on Facebook



Suunnan hakua...

6.4. No niin, otetaans tännekin päivitystä puolen vuoden tauon jälkeen! Syksyn siirtymä tieskatyöläiseksi istumahommiin meinasi salakavalasti lähteä käsistä, vaikka vaarat olivatkin tiedossa. Kunto huononi jatkuvasta treeniyrittelystä huolimatta, paino hieman nousi ja hermovaivat alkoivat. Korjauksena vuodenvaihteessa siirtyminen seisomatyöskentelyyn, kuntopyörän hommaaminen ja juoksemisen aloittelu ovat tehneet tulosta. Päätreeninä tietenkin edelleen punttisali painonnostajan lajitreeneillä pitää lihaskunnon kasassa ja estää muuttumasta kestävyysurheilijan näköiseksi. Nyt alkaakin näyttää kesäkunto lupaavalta!

Viruksen vaikutukset hyppykisailuun ovat edelleen auki. Alkukauden kisoja tuskin hypätään mutta suurimpana huolenaiheena on syksyn MM-kisat Siperiassa, jotka vaatisivat vähän pidempää säätöä. Melkein alkaa tässä vaiheessa toivoa, että ne peruttaisiin tai siirrettäisiin vuodella juuri tuon jatkuvan epävarmuuden takia. Valitettavasti FAI odottelee venäläisten päätöksiä ja niihinhän ei voi luottaa ollenkaan!

Omat hyppykamat on OoPeellä huollossa ja toivoa on, että jollain konstilla kevään aikana käynnistyy jo kuudes hyppyvuosikymmen (ehdi nippanappa aloittaa 70-luvulla)!

17.8. 
Viimeinkin elämäntilanne vakautuu uuden työpaikan myötä! Siirryn Parikkalan kunnan plvelukseen Simpeleopiston rehtoriksi ja toimialajohtajaksi (vapaa-aika, kulttuuri, kirjasto) syyskuun alusta. Treenausmahdollisuudet säilyvät hyvinä Parikkalan Urheilijoiden painonnostotoiminnan ja Immolan lentokentän myötä. Viikonloput toki saa touhuta kotinurkilla...

Kunnanjohtaja lupasi myös, että Locarnon maailmancupiin järjestyy tarvittavat vapaapäivät ja matkajärjestelyt onkin tehty lukuunottamatta ehkä riittävää määrää harjoitushyppyjä. Onhan tässä kuitenkin kuukausi aikaa ja Immolastakin se Suomen mestaruus irtosi hyppymäärään nähden yllättävän hyvällä tuloksella!

Olen varma, että tämän tuskaisen työnhakuprosessin päättyminen heijastuu positiivisena energiana myös vapaa-aikaan. Kiitos luottamuksesta, Parikkala!

9.7. 
Hoplaa, kesä jo puolessavälissä ja ruhtinaalliset 11 hyppyä kirjattuna kohti viikonlopun SM-kisoja Immolaan! Onpahan ainakin tekosyy pärjäämättömyydelle olemassa backuppina, vaikka luotan toki, että Suomen tasolla vanhoillakin pohjilla saattaa olla mitalinsyrjässä kiinni. Italian cupi jää väliin, kun vahvasti näyttää koulun aloitus olevan edessä kyseisenä viikonloppuna. Yrityksenä järjestää vielä kuitenkin kisamatka Locarnoon Sveitsiin syyskuun lopulle ja sitä varten pitää sitten kyllä loppukesästä vähän hypeskelläkin!

4.5. 
Eipä tullut työpaikkaa sukellusreissun aikana eikä sen jälkeenkään. Kouvolan kaupungin kanssa on näköjään turha T.Toivosen yrittää tulla juttuun millään sektorilla. Ei vaikka suosittelijat ja lobbaajat olisivat kuinka huomionarvoista porukkaa tahansa. Siihen täytyy olla joku selitys, joka ei mulle ole vielä auennut. Käänsin sitten katseeni ainakin hetkeksi Kotkan suuntaan...

Salitreeneissä olen alkanut ottaa nyt ykkös-kolmosia eli nopeusvoimaa, vaikken tiedä mitä varten? Aina tähän aikaan on ollut valmistautuminen hyppykilpailukauteen, johon tuo treeni on tähdännyt. Nyt vaan ei kilpailukaudesta ole muuta oletusta, kuin heinäkuun SM-kisat Immolassa (jotka olen itse organisoinut). Niin kauan kun työpaikkahomma on auki, ei pysty edes varmistamaan osallistumista elokuun maailmancuppiin Italiassa. Patjakaan ei ole vielä kasassa eikä hyppykamat tarkastettu, joten kauden aloituskin venähtänee ainakin toukokuun loppuun. Ehkäpä se sitten maistuu entistä paremmalta?

21.3. 
Oon rantakunnossa ja lähden ulosmittaamaan sen pitkästä aikaa Egyptiin! Viikko sukellushommia ja sitten ehkä viimein töihin?


23.2. 
Viime tiistaina tuli tehtyä kauden ensimmäinen keskimittainen juoksulenkki, josta hapotuksen seurauksena jalat oli tosi kipeät kolme päivää. Selkä kuitenkin kesti sen! Tänään sitten sama 11 kilsaa toivoen, että pääsee jo vähemmällä palautumisella, kun kahden päivän päästä on taas kyykkytreeni. Pajahommat edellä mennään mutta juoksua otetaan taas pikkuhiljaa mukaan kuvioon...
Työhommat edelleen auki mutta parin viikon päästä pitäisi kaiken järjen mukaan näkyä valoa tunnelin päässä!

6.1. 
Vuosi vaihtui ja edelleen kaikki suunnitelmat täysin auki tai oikeastaan niitä ei ole, kun ei pääse suunniittelemaan. Tämä johtuu siitä, että työpaikkaa ei ole löytynyt tai itse asiassa on löytynyt montakin mutta en ole päässyt niihin käsiksi. Lähtökohtana kuitenkin olisi, että pääsisin elokuussa hyppäämään Bellunon kisan tavatakseni kavereita ja katsomassa, sujuisiko paineettomasti hyppääminen paremmin. SM-kisojen kohtalo on myös auki ja oikeastaan se on tavallaan käsissäni, koska hyppyorganisaatiollemme on myönnetty kisojen järjestämisoikeus ja säätö on delegoitu minulle. Eli sekin odottaa työtilanteeni selviämistä...

Ainoa hyvä asia on oikeastaan se, että koko loppukesän vaivanneet lonkka-, polvi- ja selkäongelmat ovat olleet poissa jo muutaman viikon. Kyllä treenaaminen on kivaa, kun sitä pystyy taas melko sujuvasti tekemään ja tietysti nukkumaan öisin!


27.10.
Sveitsi sujui sitten hyvin, kun oli saanut nollata kotona ja ehkä vähän luovuttaa paineitakin pois. Eihän se siihen sentin keskiarvoon mennyt mutta 11 cm kahdeksalla kierroksella oli kuitenkin kauden paras tulos. MM-kisoissa sillä olisi ollut kevyesti kymmenen sakissa mutta täällä 33. reilun kahdensadan kilpailijan joukossa. No, tein joukkueeni parhaan tuloksen mahdollisesti viimeisessä yhteisessä kisassamme ja selvitin tällä omasta mielestäni kauden kunnialla. Saimme myös pääyhteistyökumppanilleni SAKO:lle erittäin hyvää mainosta paikalle hommattujen harjopläkien myötä.

Mitäs sitten? Nyt pitänee palata porvarilliseen elämään etsimällä hyvä duunipaikka parin vuoden opintojen jälkeen ja treenata fysiikka kesätauon jälkeen kuntoon. Yritän ensi vuonna käydä ainakin Italian maailmancup-kisan ihan huvin vuoksi ja kavereita nähdäkseni. Jumpystä joutui käytännön syistä luopumaan mutta aidossa ranskalaisessa pysyttiin Citroen Aircrossin myötä, mistä kiitokset AUTO-SUNILLE. Woikosken pitkäaikaista yhteistyökuviota saatetaan tarvita vielä ensi vuonnakin kaasujen osalta. Tulevat kuviot riippuu paljon mahdollisesta duunipaikasta...


22.9. 
Kisabloggaaminen tapahtui kesällä Sit ku mävedin-kirjoitusblogin sekä Ilmailulehden nettisarjan kautta mutta lyhyesti sanottuna kausi on ollut melökoinen pettymys kilpailullisesti. Kaiken piti olla kunnossa ja harjoittelu antoi odottaa huipputuloksia mutta lähes joka kisa penkin alle käsittämättömien perusmokien kautta! Viimeinen kisa ensi viikonloppuna Sveitsissä voisi paikata tilannetta mutta täytyy myöntää, että itseluottamus on tipotiessään tällä hetkellä...




30.4. 
Oho, vähän on päivitykset jäljessä mutta otetaan homma haltuun, kun nyt aletaan olla asian ytimessä! Tänään pari hyvää tarkkuuslähestymistä ja niiden myötä neljäkymmentä treenihyppyä rikki. Hyppyjä voisi olla toki parikymmentä enemmän mutta hyppään edelleen mielummin laatua kuin määrää.

Valmentaja sanoi eilisissä halliharjoituksissa, että homma on valmis. Omastakin mielestä voisi lähteä kisaamaan vaikka huomenna mutta kerätään nyt vielä lisää laatua ja varmuutta, kun kerran aikaa on!

Finnlinesin Krista sanoi, että laivamatkat Travemundeen tulee olemaan ok tällekin kesälle ja ensi viikolla tulee pakasta vedetty Auto-Sunin järkkäämä Citroen Jumpy teippauksista viikonlopun kuvauksia varten.  Laskuvarjojääkärikilta ja Superasfaltti hoitavat koutsin kesäkuussa Eurooppaan mukaan ja elokuun MM-kisakin varmaan järjestynee. Omista kustannuksista huolehtivat siis myös SAKO ja Woikoski.

Näyttäis pakka aika hyvältä!


3.4. 
Näillä näkymin muutama sadepäivä jälleen edessä. Ettei totuus unohtuisi, huomenaamuna tsekataan sukellusmahdollisuudet tutussa sukelluskeskuksessa Kostrenassa. Lähinnä tarkoitus on järjestää sukelluskokeilu halukkaille hyppyleiriläisille. Siltä varalta, että joutuu itse pinnan alle mulla on kyllä oma URSUIT-kuivapuku mukana.

Sadepäivää piristi myös kiltaveli ja tupakaveri Timo Mäki Laskuvarjojääkärikoulusta järjestäen SUPERASFATILTA tukea valmentajan kisareissuun. Näillä nurkilla hiotaan kesäkuussa hyppy yhdessä huippuunsa...

2.4. 
Kirjoitan nyt kolmannen kerran tätä bloggausta huonojen nettiyhteyksien takia. Hermot menee! Leiri siis yli puolessa välissä ja hyppy kulkee positiivisten odotusten mukaisesti. Näillä näkymin tulevista sadepäivistä huolimatta kolmekymmentä treenihyppyä tulee täyteen ja pääosa tuloksista on ykköstä ja nollaa! Myös tyyneen keliin sorvaaminen tuntuu sujuvan mutta katsotaan nyt viikko vielä loppuun!

19.3. 
Keliholdiksessa odottamassa väylää Utista Rijekaan. Tänään lastattiin kone valmiiksi ja nyt näyttäisi siltä, että keskiviikkoaamuna päästäisiin lähtemään ainakin pois Pohjolasta. Perille asti ei päästä paikallisen boran /tuuli) takia mutta torstai-iltana voisi olla saumaa jo päästä laskuun Rijekaan. Yövytään sitten siinä välillä...

Hallitreenit Heikin ohjauksessa ovat kulkeneet erinomaisesti ja nyt kun pääsee työstämään varjon ohjausta, niin homma näyttää tosi lupaavalta. Ei tää oo koskaan aikaisemmin ollut näin hyvin treenattua!

SAKO ja Woikoski mahdollistavat pääasiassa tämän homman ja saattaa olla, että vielä on tulossa ajoneuvotukea kesälle. Homma selvinnee viikon sisällä. Treenileiristä kirjoittelen pitempiä stooreja Sit ku mä vedin-blogisivuille! /www.ttblogfi.blogspot.fi)


9.3. 
Viime sunnuntaina kauden eka hyppy! Kun Uttiin ei saanut pokaa, niin soitin Palmbergin Clasille, jolta sainkin kyydin Nurmaalla Woikoski Feelingin rannalla. Ei nyt mitään treeniä mutta hauska homma ja SAKO Cartridges-mainoksetkin pysyivät kiinni varjon kyljissä.

Loppuviikosta onkin sitten ollut ajoneuvosäätöä kesää varten ja nyt näyttäisi siltä, että olisi mahdollisuudet optimaaliseen kisa-autoon, Citroen Jumpyyn Auto-Sunin Janne Mankin avustuksella. Illan hauskin ylläri oli puhelinneuvottelun ehdotus Piaggion Giuseppiinalta Moto-Guzziin liittyen!

Polkuharjoitukset kulkee Heikin valvonnassa aika hyvin ja kahden viikon päästä pitäisi olla jo Rijekassa!


27.2. 
Viikonloppu sujui painonnoston parissa. Tuomarina saa seurata aitiopaikalta hienoja nostosuorituksia ja hassua kyllä, siitä saa omiinkin treeneihin lisämotivaatiota. Veikkaukseni mukaan miesten valtikka Suomessa on siirtynyt Eero Retulaiselle ja naisissa Leskisen Saara nousi komeasti SM-kisojen parhaaksi ohi Vuohijoen Annin.

Matka taittui Riihimäen kautta, missä Jyrin kanssa ihmeteltiin SAKO:n uusimmat kiväärimallistot ja työstettiin tulevaa tarkkuusmaalimateriaalia sekä hyppäämiseen että mahdollisesti myös ammuntaan. Kolmen viikon päästä pitäisi lähteä jo Kroatiaan avaamaan hyppykausi!


16.2. 
Viikko nautiskeltu taas kotimaassa hyvistä treeneistä sekä pajalla että hallissa! Luntakin on sen verran, että metsäsuksilla pääsee vetämään kevyttä suolenkkiä upeissa maalaismaisemissa. Ei paha! Kuukauden päästä pääseekin Kroatiaan aloittamaan ihan oikeat hyppytreenit kesäolosuhteissa. Sitä ennen pitää yrittää päästä testaamaan, miten SAKO cartridges - tekstit on varjon kylkiin ommeltu kiinni ja kestääkö SILEN Oy:n painatukset vähän kovempaa kyytiä. Uskon niin! Uusi TRIMTEXin hyppykisa-asukin on painatettavana ja kaikki alkaisi olla valmista hyppykautta varten. Tai no tuota edelleen kauden omavastuu on jäämässä aika isoksi, etenkin kun työnantajani, Kouvolan kaupunki päätti lopettaa tukemiseni, kun mulla ei taaskaan ole niille mainosarvoa. Kannattaisi kaupungintalolla ehkä selata joskus muutakin mediaa kuin Kouvolan Sanomia...


22.1. 
Saarielämää tropiikissa vietetty kohta pari viikkoa. Treenit on kevyttä aamulenkkiä, soveltavaa salitreeniä ja tietysti sukeltamista. Lämpöä on sen verran, ettei ylläpitävää treeniä enempää oikein jaksaisikaan.

En ole itse asiassa koskaan törmännyt pohdiskeluun, saati siten tutkittuun tietoon sukeltamisesta fyysisenä treeninä. Luulisi, että nuo tunnin vedot vastaisivat vähän kovempaa aerobista liikuntaa kuin vaikkapa kävely?

Loikat kuuluvat tietysti asiaan ja pientä pallon pomputtelua pitää alkaa tehdä koordinaation ylläpitämiseksi. Venyttelemään ei ruveta! 


4.1. 
Vuosi vaihtui ja edelleen on yhteistyökuviot hieman auki mutta eiköhän tämä tästä? SAKO:n mainos ommeltiin eilen varjoon ja samaalla OoPee laittoi kamat muutenkin kuntoon sponssaten jälleen kerran isosti tulevaan kauteen! TRIMTEX lähettää kisa-asutestiin puvun ja yhteistyökuvioita on luvassa myös siihen suuntaan.

Lauantaina pidetään kerholla Kroatia-brieffiä mahdollisesta pääsiäisleiristä, mikä antaisi hyvän potkun alkukauteen. Toivottavasti porukkaa löytyy riittävästi toteutumista varten!

Vielä viimeiset väännöt pitää yrittää tehdä ennenkuin poistun ansaisttuun hermojen lepuutukseen vesipuhvelien, liskojen ja papukaijakalojen seuraan...


18.12. 
Huomenna vielä yksi hallitreeni tälle vuodelle jäljellä. Osumatarkkuus ja -varmuus on kehittynyt huikeasti ja innovaatiot harjoitussysteemien kanssa myös! Oli ehkä viisain juttu hyppäämisen suhteen, että houkuttelin Heikin valmentajaksi. Kovi työsarka meitä odottaa tietysti keväällä, kun pitää saada varjo kulkemaan joka hypyllä "halliasetuksiin"...

Sponssihommat on venähtäneet taas SAKOa lukuunottamatta liiankin pitkälle mutta kun ketään ei meinaa saada oikein kiinni. Huomenna on pakko pommittaa asianomaisia, että saisi liikautettua suunnitelmia eteenpäin.

Myös fysiikkatreenit on hyvässä jamassa ja kolme viikkoa aikaa painaa perustreeniä oikein kunnolla ennen kuukauden sukellustaukoa. Tai oikeastaan treeni muuttuu silloin pääasiassa juoksuksi ja loikiksi. Vähän pitäisi kai koittaa ottaa avovesiuintiakin ohjelmaan.

Sponssikuvioista syvällisempää pohdintaa löytyy Sit ku mä vedin - yleisblogistani. Ottakaahan seurantaan!


29.11. 
Vahva yhteistyökumppani ensi kaudelle varmistunut! Synergiaa löytyy monella tasolla, kun molemmilla on päämääränä äärimmäinen tarkkuus ja suoritusvarmuus. Pääsen samalla tekemään suunnitelmallista markkinointia, mikä on oma kilpailunsa ja kannustava haaste. Toivon, että pystyn olemaan hyödyksi ja tukemaan suurta suomalaista brändiä, SAKOA!


27.11. 
Huomenna eka hallitreeni Lindin Heikin kanssa! Vähän käytiin jo säätämässä viime viikolla ja tarvittava materiaali pitäisi olla kasassa.

Skydive Finland on viimein päättänyt kokeilla mun ja Väistön Maukan kätilöimää mahdollisuutta käydä kokeilemassa, onnistuisiko low-season boogiet Rijekassa, Kroatiassa. Saattaa olla, että poikkean siellä sitten itsekin pääsiäisen huitteissa aloittamassa tarkkuuskauden!

Lauantaina poikkeisin pitkästä aikaa painonnostoa tuomaroimassa. Vähän jännitti, kun tajusin, että olen niiden kisojen kovimman luokan tuomari. Pakko onnistua ja ottaa tarvittaessa myös hieman yleisjohdollista vastuuta. Onnistuin hyvin!

Painonnostoanalyysiä lisää blogipalstallani ...

18.11. 
Nyt näyttäisi aika hyvältä! Ensi viikolla valmentajan kanssa sopimaan varuskunnan harjoitushallin käytöstä ja seuraavalla viikolla Riihimäelle jatkoneuvotteluihin toivotusta yhteistyöstä! Yritämme ensi viikolla yhyttää toisemme myös pitkäaikaisimman mesenaattini, Woikosken Clas Palmbergin kanssa.

Sadekelien myötä myös Johtamisen aineopintojen kaikki suoritukset on jätetty kaksi ja puoli kuukautta etuajassa. Pitäisi vähän alkaa haeskelemaan myös ajatusta, mitä alkaisi isona tekemään...

Yhteiskunnallisia kannanottojani ja myös urheiluun liittyvää syvällisempää pohdintaa voi käydä vilkaisemassa aloittamastani yleisblogista osoitteesta: www.ttblogfi.blogspot.fi


7.11. 
Niinpä niin! Ollaan vuoden "kainalokuopassa" ja mitään ei tunnu tapahtuvan. Syynä on tietysti oma mukaan lähteminen kaamostilaan, josta tulee otettua vain pieniä irtiottoja. Onneksi on ollut opiskelukelejä, joten viikon loppuun mennessä tulee valmisteltua kurssit tammikuun loppuun asti ja seuraavan vuoden polttopuutkin on klapeina jonottamassa tilaa liiteristä.

Utin Jääkärirykmentistä odotellaan valmentajan kanssa edelleen vihreää valoa urheiluhallin käyttöön hyppykuivaharjoitteluun. Ensi kauden tukiasiat ratkeavat toivottavasti ensi viikon aikana positiiviseen suuntaan tai sitten joutuu pikaisesti suunnittelemaan kuvioita uusiksi.

Kolme salia viikossa, pitkät metsä-/suokävelyt sekä ihan oikeat juoksulenkit ovat nostaneet fysiikan taas viime vuotista paremmalle tasolle. Selkä vaivaa vähän tasaisesti ja enemmän ajoittain mutta sen kanssa tulee jo toimeen. Vielä kun saisi jälkikasvun asiat vähemmän huolta ja epävarmuutta tuovalle tasolle, nii alkaisi mennä jo ihan liiankin hyvin!


12.10. 
Syksyn epämiellyttävin homma on alkaa taas kerran itsensä "manageriksi"! "Oikeiden urheilulajien" kilpailijoilla siihen on oma henkilönsä ja maajoukkueurheilijoilla liitto hoitaa pitkälti sopimusneuvottelut kansainvälisiä kisoja varten. Tähän ei Ilmailuliitosta ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan!

Marginaalilajin edustajan on ihan turha mennä yritysjohtajan luokse ja sanoa, että olen tosi kova urheilija, antakaa mulle rahaa, niin ompelen teidän merkin rintaan. Kaisa Mäkäräisellä ja jääkiekkoseuralla se toimii muttei juurikaan muilla. Sulla pitää oikeasti olla joku esitys, miten sua ja kilpailulajiasi voidaan hyödyntää yrityksen tuloksen teossa. Mielellään vielä joku tavanomaista innovativoimampi vaihtoehto!

Itse olen käyttänyt ihan kilpailuhommasta irti olevia juttuja kilpailutoimintani rahoituksen keräämiseen kuvaamalla hyppyjä erilaisten tuotteiden kanssa ja tekemällä noita enkkayrityksiä, joiden tuoma medianäkyvyys taas on elinehto sponsorointimahdollisuuksille.

Näkyvyydellä, mitä tuon kilpailemalla jossain Etelä-Euroopassa ei ole suoranaisesti, paikan päällä mitään käyttöä suurimmalle osalle suomalaisista yrityksistä. Ainoastaan joillekin monikansallisille yhtiöille voisi olla näennäistä hyötyä tuosta näkyvyydestä. Poikkeus on kuitenkin armeijoiden markkinoihin suuntaavat yritykset. Suurin osa kilpailijoista kun on erikoisjoukkosotilaita, joiden hyppyorganisaatioon kuuluvat myös joukkueenjohtajat, valmentajat ja muu tukihenkilöstö.

Em. tietoisena aloitin syksyn "managerointi-urakan" eilen sitten Riihimäeltä omasta mielestäni mielenkiintoisen, ehkä jopa hieman innovatiivisenkin esityksen kanssa. Jos esitykseni saa vastakaikua, toivon, että sen seurauksena ei tarvitsisi kovin suurta myyntikierrosta käydä. Kiitokset joka tapauksessa SAKOn Raimo Karjalaiselle ja ysärihyppääjälle Claes Bjökstenille ajasta ja mielenkiinnosta. Ei ole nimittäin ihan tavanomaista, että tällaisiin ehdotuksiin vaivaudutaan edes perehtymään, mikä taas kertoo jotain poteroihin jämähtäneestä yrityskulttuuristamme.  Jäämme odottelemaan tilanteen kehittymistä...


1.10. 
No, pitkäksi aikaa ei jääty tuleen makaamaan! Kun hyppy meni sekaisin milloin mistäkin syystä kesän aikana, tilanteet olisi pystynyt pitkälti välttämään, jos joku olisi vähän katsellut niitä. Jouduinkin vähän väliä kyselemään kanssakilpailijoilta, mikä oli mennyt pieleen mutta kun meillä käytetään niin monia lähestymistekniikoita, virheitä on vaikea hahmottaa ilman vankkaa taustatietämystä.

Toinen ongelma oli jälleen kerran hyvien lähestymisien jälkeinen viimeistely, jonka korjaamiseen mulla oli ajatus kauden alussa ja vähän keskittymistäkin siihen mutta kun ohjausongelmat alkoivat, se unohtui.

Tästä nöyrtyneenä lähestyin sattumalta mieleeni välähtänyttä entistä kansallisen mitalitason tarkkuushyppääjää, joka on toiminut myös ammunta- ja hiihtovalmentajana. Auktoriteetinkin pitäisi riittää vanhalla joukkueen varajohtajallani, Heikki Lindillä.

Aloitamme työnteon omalta osaltani liian vähäisillä polkukeinuharjoituksilla elikkä jo olosuhteidenkin pakosta käymme hypyn kimppuun takaperin aloittaen viimeistelystä. Jospa sen saisi jonkinlaiselle tasolle ennen hyppykautta, niin sitten vaan pitää sovittaa ohjaustekniikka siihen.

Lähtökohta kauteen on kuitenkin ihan toista luokkaa kuin aiemmin, jos vain vielä saisi sen kymppädonan kerättyä jostain ensi kauden treenejä ja kisoja varten...


27.9. 
Sveitsi käyty ja perseelleen meni sen myötä koko kausi! Perusvirheitä taas ja niiden korjausta, jolloin ei pääse keskittymään viimeistelyyn ollenkaan. Pitäisi saada sata hyppyä alle enemmän ja pitäisi saada joku katsomaan hyppyjä! Jälkimmäiseen mulla on ajatus olemassa mutta ensimmäiseen puuttuu rahoitus...

Henkisesti mä hyväksyn itseltäni tämän heikon esityksen tuon välttämättömän varjon vaihdon takia ja päätavoitteena olevan ensi syksyn MM-kisan vuoksi. Yhteistyökumppaneiden hankintaan olisi kuitenkin tarvinnut pikkaisen parempaa tulosta ja hävettäähän tuollainen söheltäminen hyppypiireissä.

Mä kuitenkin nousen tästä uskoen omaan ylivertaisuuteeni ;)


11.9. 
Finnstarilla viimein matkalla kotiin viikoksi! Kiitokset Finnlinesille lipun vaihtomahdollisuudesta päivää aikaisemmaksi, kun sunnuntai jätettiin käyttämättä huonon keliennusteen takia Itävallan kisassa. Ensimmäistä kertaa tällä kaudella kisa alkoi nollalla ja jatkuikin hyvin viiden kierroksen verran kahdenkympin sakissa ja joukkueena kuudentena kuunes...

Lähtiessämme viimeiseksi jääneelle kuudennelle kierrokselle autokuljetuksella helikopterin lähtöpaikalle, tuulta oli 0-2 metriin. Kahdenkymmenen minuutin päästä kääntessäni finaaliin kovan tuulen etäisyydeltä nähdessäni viireistä tuulen kiihtyneen, ei varjo kulkenut enää eteenpäin ennenkuin viimeisen kymmenen metrin matkalla rakennelmien katveessa. Lähes koko joukkueella sama juttu ilman mitään saumaa päästä mitattavaksi. Tuulimittari ei näyttänyt ylituulta meille mutta seuraavalle joukkueelle kyllä! Muutaman joukkueen jälkeen kisa keskeytettiinkin neljäksi tunniksi huonojen tuuliolosuhteiden takia mutta meille ei annettu uusintahyppyä ja putosimme maksimituloksilla seitsemänneltä sijalta 21:ksi ja itse kahdeksankymmentä pykälää alaspäin...

Taidot on sillä tasolla, että hyvää onnea ei tarvita mutta kyllä tätä huonoa tuuria on tälle vuodelle ollut niin paljon, että meinaa itku päästä! Koko kausi on nyt Sveitsin kisan varassa ja sitä kautta tavallaan myös mahdollisuudet ensi kaudelle. Saa nähdä, kestääkö pää ja jatkuuko huono säkä tappiin asti!


29.8. 
Kohdallaan olevat puitteet ei auta, jos perusasiat pääsee unohtumaan! Rutiinitaso ei ollut vielä sitä luokkaa, että olisi päässyt pelkkään viimeistelyyn keskittymään. Osittain kovan tuulen treenihyppyjenkin myötä lähestymiskulma oli huomaamatta valunut alkukauden malliin jyrkemmäksi ja jyrkemmäksi eikä kupu enää ekoilla hypyillä lentänyt kunnolla. Siitä nelonen ja kolmonen ja toiveet kärkisijoituksista sai unohtaa jälleen kerran.

Tuollaista ei itse heti tajua, vaikka olisit kuinka kokenut hyppääjä. Aavistelin sitä analysoidessani tuskaisena noita hyppyjä ja sitten Pflugerin Marco Saksasta tuli huomauttamaan minulle vahvistukseksi asiasta. Kulma oli varmaan valunut pikkuhiljaa jo harjoituksissa jyrkemmäksi mutta kun mulla ei ole valmentajaa, joka katsoisi hyppyjä, tilanne vain pahenee hyppy hypyltä. Korjauksen jälkeen alkoi taas kulkea huomattavasti paremmin mutta liian myöhään tälle kisalle.

En yhtään enää ihmettele mm. mäkihyppääjien tuskailua suoritustensa kanssa. Vaikka kuinka hyvin tiedät, mitä pitäisi tehdä, on sitä vaikea siirtää omaan suoritukseen!

Kolme hyppyä enää täällä jäljellä ja niillä toivottavasti saa palautettua hypyn viikon takaiselle tasolle. Tilasin eilen kuitenkin lennot vielä viimeiseen cupin kisaan Sveitsiin ja ostin sillä itselleni vielä toisen tilaisuuden tehdä edes yhden kerran kunnon tuloksen tälle kaudelle. Ensimmäinen mahdollisuushan on reilun viikon päästä Itävallassa...


26.8.
Kisa alkoi sitten välipäivällä, kun naiset aloittivat tarkkuuden. Ehkä ihan hyvä parin uuvuttavan tunkkaisen kuuman treenipäivän jälkeen. En tosin hypännyt kuin pari hyppyä kumpanakin päivänä mutta toi lämpö on aika rankaa! Tänään olikin sitten kevyttä hölkkää, vähän käsipainojumppaa ja lihashuoltoa. Päivän kovin juttu löytyi hotellin wellness-osastolta. SAUNA, jonne pääsin itsekseni eli sain olla alasti ja heittää alimitoitetun kiukaan hengiltä! Edellinen saunominen olikin reilu kuukausi sitten Finnlinesin laivalla...

Hotellihuone on ehkä paras koskaan, kun jakoivat yksittäisille viimeisenä nää sviitit. Muutenkin olosuhteet on ihan jees ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Kohta on vuorossa pakollinen seisoskelu-osuus, kun kravattimiehet pitävät avajaisissa puheensa. Toivottavasti huomenna pääsisi jo kisaamaan?

Yhtään harjoitusta ei valitettavasti koko joukkueella saatu, kun kokoonpano selvisi niin myöhään mutta Magnus Ruotsista on ykkösenä, Frenk Hollannista kakkosena, Puolan Rafal kolmosena, TT nelosena ja Ruotsin Jonas vitosena. Eiköhän tuo tuolla tavalla hoidu? Sekajoukkueena joudumme aloittamaan kisan, mikä ei koskaan ole oikein hyvä juttu, kun et pääse tsekkaamaan kelejä muista hyppääjistä. Todennäköistä on myös, että eka vedetään aika olemattomaan tuuleen...


23.8.
Tänään Volvon nokka lähtee kohti Montenegroa ja EM-kisoja. Kadoksissa ollut hyppy tuntuu löytyneen ja alkukaudesta tyystin hävyksissä olleet nollat ovat lähes vakiotulosta! Vaikka parempaa valmistautumista ei olisi voinut olla, pitää lähteä nöyränä liikkeelle, kun aina on tilaa huonolle säkälle tai keskittymisen herpaantumiselle tai mille vaan.

Alle sentin keskiarvoon voisi olla erinomaisen tyytyväinen ja jokainen alle menevä milli olisi ekstraplussaa! Tietysti kaikki riippuu keleistä- Viime viikon Ptuj-cupissa hypättiin erittäin hankalissa tuuliolosuhteissa ja saavuimme Nedljelkon kanssa vielä myöhässä paikalle, joten melkein kahden sentin keskiarvollakin pääsi kolmanneksi.

Jos hyppäämisestä pystyy nauttimaan ja finaalin lopussa hymyilyttää, olisi homma kohdillaan!


15.8. 
Italiassa saatiin kuusi kisakierrosta hypättyä ja tulosta kertyi 14 cm, josta sietämätön osa oli viisisenttinen ainoalta hypyltä, jossa ohjaus unohtui jalan asettamisen tuskailun kustannuksella. Viime vuosien pahin peikko on taas niskassa! Täydellisistä ohjailuista kakkosia ja kolmosia. Luulen kuitenkin keksineeni jotain apuja siihen saatuani uuden tekniikan kanssa viimeiseltä nollan. Ensi viikonvaihteen Ptujn kisa Sloveniassa toivottavasti vahvistaa asian...

Viime päivät olen nautiskellut yhdeksän päivän telttailun, sosiaalisuihkun ja bajamajojen jälkeen ylellisistä lvi-olosuhteista Rijekan bunkhousessa, joka on jälleen kokonaan omassa käytössäni! Oli aika paljon, kuin olisi kotiin tullut. Sen verran tutuksi on nää nurkat käynyt. Lenkkejä ja loikkia on tehty, Adrianmeressä uitu ja mutama Tomislav otettu. Ohessa koitan työstää videota paikasta mahdolista Skydive Finlandin talvibasecamppiä varten. Hyppäämään ei täällä tahdo päästä mutta ehkä on hyvä pitää pientä taukoa ennen seuraavaa settiä.

On todella hienoa, että on tällaisia hyppykavereita täällä mahdollistamassa tällaisen "pitstopin"!



7.8. 
Helteinen Italia! Olihan hienoa olla kerrankin neljänkympin lämmöissä varjossa. Kovimmat helteet sattuivat onneksi muutamaan lomapäivään eikä lentokentälle. Lentokentällä pääsi kylläkin nauttimaan eilisestä Suomessakin uutisoidusta myrskystä, joka katkaisi arktisille retkikunnille suunnitellun kotateltan keskisalon. Sijaissalko löytyi ja toivotaan, että seuraavat ukkoset ei tuo samanlaista tuulta mukanaan!

Corrado Marchet katsoi täällä mun hyppyjä ja kertoi, miten ne eroaa viimevuotisista ja nyt on ihan kohtuullisella menestyksellä korjattu virheitä ja tehty sentin viritys ohjauspunoksiin. Kun saisi noita asioita, joihin joutuu keskittymään finaalissa pikkuhiljaa pudoteltua pois...

Ai että, mä tykkään näistä lämmöistä ja Pohjois-Italiasta!


30.7. 
Ei vois huonommin kisarundi alkaa, kuin täällä Saksassa. Utissa kaikki oli kunnossa ja hyppy tuntui varmalta ja hyvältä! Ohjaaminen pääpiirteittäin onnistui täälläkin hyvin mutta jalat on ongelma! Väärästä jalasta kuustoistanen menisi vielä harmittavana tapaturmana mutta hyvistä finaaleista seiskat ja vitoset on musertavaa, varsinkin kun ei tiedä, mistä on kysymys. Tätä vielä kolmena päivänä peräkkäin!

Mä voin koittaa pikkaisen ottaa pudotusta päällemmäs ja aktivoida jalkoja paremmin ennen hyppyä mutta oikein muuta ei voi. Onneksi pääsee Bellunoon, Italiaan treenaamaan muutamaksi päiväksi ennen kisaa tanskalaisten kanssa! On mulla ennenkin tällaista "pläkäkammoa" ja se parani vain itsekseen. Yrittämällä muuttaa juttuja se muistaakseni vain paheni...

Onneksi EM-kisoihin on vielä monta viikkoa ja kaksi kisaa! 


9.7. 
No niin. Nyt kulkee kuvulla ajelu taas vanhaan malliin! Putoaa alas kelillä kuin kelillä ja kulma-arviot alkaa olla kohdillaan. Tuskin malttaa odottaa, että pääsee taas tositoimiin Saksassa. Timon Jalkinehuolto hoiti hajonneet kisakengät uuteen kuosiin ja kaikki on kohdallaan. Koitan hioa vielä polkutekniikkaa vähän uusiksi näillä seuraavilla harjoitushypyillä Wiesnerin Stefanin esimerkin mukaisesti. Jotainhan pitää aina koittaa tehdä niin kauan kun kaikki on nollia...

Voijataso on kestänyt hyvin kolmen viikon tauon ja juoksukin kulkee jo taas, kun ei enää selkä kipeydy. pari viikkoa tiukkaa nopeusvoimatreeniä, kimmoisuutta ja motoriikkaa hypyillä höystettynä ja paketti on valmis!


27.6.
  Tiesinhän sen, että uuden kuvun kanssa on hankalaa hypätä mutta en arvannut, että näin surkean setin saa kasaan! Suurin osa ongelmista oli jälkikäteen analysoiden päässä eikä kuvun käsittelyssä. Pelko siitä, että varjo ylireagoi ääritiloissa laittoi hakemaan vääriä lumia, joista taas kovissa keleissä seurasi pieniä katastrofeja! Kroatian kisan kaksi kuustoistasta oli ihan tuota. Muuten taas pelko ja väkinäinen keskittyminen veivät rentoutta pois viimeistelystä.

Kovat tuulet Kroatiassa kisojen välillä vesittivät suunnitellut harjoitushypyt, joten toiseen kisaan lähtöön sain vain kymmenen harjoitushyppyä Sloveniassa ja nekin pääasiassa kovien tuulien hyppyjä (kovat tuulet on helpompia).

Bledin kisa sujui kuitenkin jo paljon paremmin, kunnes oukkueellemme tuli porrastusongelma ja jouduin väistämään nelosta ulos koko maalialueelta, mistä jälleen maksimitulos ja samalla oma kisa pilalle!Vähän siinä oli sitten huonoa tuulisäkääkin, joten en edes viitsinyt katsoa sijoituksia kummastakaan kisasta.

Tiedän kuitenkin, että osaan jo hypätä tällä lähes vanhaan malliin ja tarvittavia hyppyjä alle on tullut ja tulee vielä lisää ennen kakkosturneeta. Olen aivan varma, että pistesijoituksia on luvassa! Ja miksei mitä vaan?

Kun saan vähän paremmat yhteydet, laitan tänne vähän vinkkiä Euroopan automatkaajille ja ehkäpä vielä Triglavin huipulle kiipeäjille. Tuo Slovenian korkeimmalla huipulla poikkeaminen olikin ehkä tämän reissun parasta antia...


6.6.  Finnladyllä matkalla Travemundeen. Eilen laivalla kuntopyörälenkki ja keskivartalotreeni. Aamulla aamulenkki juoksumatolla ja jos vielä iltapäivällä vetäisi salilla pienen käsitreenin. Välissä sitten saunaa ja syömistä. Sitten onkin edessä tuskainen ajo Euroopan halki Rijekaa kohti!

Kun nyt osaisi hypätä tuon uuden kuvun kanssa edes sen verran alkukisoissa, ettei tarttis hävetä eikä mokata joukkuetta. Keskittyminen pitää pitää ihan pelkästään ohjaamisessa ja toivoa, ettei pahasti "potkisi" tuloksia.

Näillä näkymin kelit olisi aika hyvät viikonlopuksi ja lämmötkin nousee 26 asteeseen! Rijkassa monasti tuulee aika kovaa ja jos siihen sattuu vielä termiikkiä, voi tulokset olla vähän säkästäkin kiinni...



29.5. 
Viikko aikaa lähtöön! Finnlines kyydittää miehen ja Volvon Travemundeen, josta ajo Euroopan halki ensin Rijekaan Kroatiaan ja sitten Blediin Sloveniaan. Tavoitteena saada ohjaamiset suhteellisen kohdalleen ja sitä kautta tyydyttävää tulosta.

Uuden kuvun työstäminen entisen laiseksi vei kuusi tuntia mutta aika lähelle päästiin! Toki en ole nyt vielä parillakymmenelläkään hypyllä ihan sujut sen kanssa, mistä johtuen on tullut aika ajoin hyppyjä, jotka eivät ole edes mahdollistaneet minkäänlaista tuloksen yritystä. Jospa nyt ne jäisivät kisoissa jo pois, kun keskittyminen on parempaa?

Pitkästä aikaa tuli käytyä myös neljässä kilsassa kuvaamassa duunitylkalu-hyppyjä KPT-Groupille Hantun Arin kanssa. Toivottavasti kelpaavat vielä isompaankin jakeluun!

Nyt vielä muutamaksi päiväksi mökille lataamaan päätä ja loppuviikosta ehkä vielä joku harjoitushyppy kotikentällä ennen tositoimiin ryhtymistä...


19.5. 
Ei pysty pilotti lentämään maanantai-aamuna, joten se siitä! Vaikka sitä on tottunut takaiskuihin näiden vuosien aikana, niin aina se vaan vituttaa! Urheiluhengellä ei näissä piireissä pärjää - pitäisi olla paremmat budjetit, niin saisi ehkä tulosta aikaiseksi. Tai sitten mä en vain ymmärrä, miten epämiellyttävää ja vaarallista tuo ylösmeno on?

Saldoksi jäi siis kolme Suomen korkeinta kuumailmapallolentoa, joista kaikki eri pilotin kanssa ja sitten se 9300 hyppy Utin Lennon Caravanin maksimilentokorkeudesta. Eipä ole muuten kuumailmapallotoimikunnalta tullut kyllä yhtään kiitosta lajin kehittämisestä tai edes SE-plakaatia! Outoa porukkaa...

KPT-group on kuitenkin pelastamassa hyppykauttani, kiitos Simosen Petelle! Tuskin maltan odottaa, että päästään Hantun Arin kanssa sunnuntaina kuvaamaan "village-people-settiä" raksatamineissa. Hyppääminen ruuvinvääntimen kanssa on toki vaativaa mutta myös poikkeavuudessaan hauskaa! Toivotaan hyviä kelejä ja hyppyjä.

Haluaisin kuitenkin kiittää vielä erityisesti korkeaprojektiini panostaneita yhteistyökumppaneita tämän kakkosyrityksen suhteen ja pahoittelen, etten pystynyt nousemaan siihen kymppitonniin! Kiitos Woikoski, Aku Ankka, Siiskosen leipomo, Sony, Blitz, Extremesports Finland, Cypres, OoPee Ratings and Riggings,UtJR, Laskuvarjojääkärikillan Excelsior-osasto sekä Seiska!

Kiitokset myös tukihenkilöilleni Rodney Kosonen, Tero Tiainen, Ari Hanttu, Marja Davidsson, Jari Kankainen, Santtu Hatara ja Kari Pajunen.

Vaimo ja tytär ovat toki kärsineet eniten huonosta tuulesta, aikataulujen puutteesta ja olohuoneen hyppytavarakassista! Kiitos kestämisestä!

Ja kun olen ihan h...vetin huono luovuttamaan, niin on mulla vielä ehkä pari seitinohutta back-uppia ;)


18.5. 
Viimeisiä sääkarttakytistelyjä viedään! Kovaa tuulta on tarjolla joko ylä- tai alakertaan. Tällaistähän tää mun säkä on ollut mutta katsotaan nyt loppuun asti peli.

Jollei viikonloppuun satu sitten korkeakeliä, niin koitetaan saada KPT-Groupin mainoskuvaus Utissa aikaiseksi ja ensi viikolla keskitytään kisatreeneihin Immolassa. Kallion Kaitsun mukana saapuu Parasalelta se Mikon Foili, joka pitää pikaiseen virittää kilpuriksi (kolmen tunnin homma). Toivottavasti on hyvä yksilö käsissä!


8.5. 
Keliehdotuksia on lähetelty pilotille mutta ei oo vielä natsannut. Toki rajakeleissä tässä on mentykin, etenkin alakerran suhteen. Tää "tiedottomuuden" tila mahdollisesta yrityksestä on se, mikä syö jonkin verran. Itsellä on koko ajan valmius ja kelinhaku päällä mutta oikeasti en tiedä, mitkä lentäjän aikataulutukset ja ajatukset ovat.

Sen verran joutui antamaan periksi, että vaihdoin vielä kerran tarkkuuskuvun takaisin valjaisiin ja avasin kauden parilla huonolla matalalla hypyllä kylmässä ja termiikkisessä kelissä sunnuntaina. Nyt varjot on tuolla olohuoneessa levällään odottelemassa tietoa, mitä pakataan reppuun ja mitä varten. Yhtenäkään vuonna ei ole ollut näin vähän treenihyppyjä tässä vaiheessa, kun ekaan maailmancupiin on kuukausi aikaa. Taytyy toivoa, että toukokuun loppuun tulisi keliä!

Positiivisena asiana kisahommiin on toive siitä, että saan käyttöön hieman vähemmän hypätyn samanlaisen kilpakuvun Oulusta Mikolta. Koko talven olen sellaista haeskellut ja vähän viime tipassahan tuo löytyi mutta kuitenkin. Ensin pitää kuitenkin rakentaa punostus samanlaiseksi kuin vanhassakin ja sitten kokeilla, käyttäytyykö se samalla tavalla. Sen mukaan sitten tehdä päätös käyttöönotosta. Toiveissa olisi samat ominaisuudet hieman pienemmällä vajoamisnopeudella.


3.5. 
Eilen tuli pilotilta tieto, että yhden kerran voitaisiin yrittää vielä, jos kahden viikon sisälle sattuu keliä! Yritys ei olisi taloudellisesti mahdollinen, ellei Soilan Joni olisi luvannut Seiskalta tukea yritykseen. Seiskan sivuilta löydätte mahdollisesti ajankohtaiset päivitykset tilanteen toivottavasti tullessa päälle! Jos vain päästään kokeilemaan, niin lupaan myös tällä kerta hypätä vaikka vajaasta korkeudestakin, koska kyseessä on oikeasti VIIMEINEN tilaisuus!

Sääkarttojen seuraaminen on hauska muttei kauhean halpa harrastus!


16.4. 
Viimein ilmaan aamulla isoin odotuksin! Tehdaspoltin ja asiasta innostunut pilotti eivät kuitenkaan jaksaneet aivan kantaa haluttuun korkeuteen. Yritys oli kova! Saman lennon aikana nousu kaksi kertaa yli yhdeksään kilsaan mutta pilottiliekit ja laitteet hyytyivät kyuitenkin kovaan pakkaseen (-56). Tuloksena jälleen uusi palloenkka muttei hyppyä.

Meininki oli hypätä joka tapauksessa mutta kolmesta kamerasta kaksi hyytyivät pois pelistä ja lennonjohto ei kuullut meitä hyppyluvan antamista varten, joten katsoin parhaimmaksi antaa olla! Alla oli täysi pilvikatto ja maastolaskuissa on aina ilmeinen loukkaantumisvaara, joten päätös oli varmasti oikea, kun ennätyksen parantaminen jäi joka tapauksessa parin sadan metrin päähän.

Palloenkasta voisi toki olla iloinen mutta päällimmäinen fiilis on kuitenkin syvä pettymys. Epäonnistuminen jälleen kerran vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan. Lisäksi Sipisen Markku oli vähän sitä mieltä, että se oli siinä. Markku on ainoa tarpeeksi kovapäinen ja taitava pallopilotti Suomessa, joka pystyisi venyttämään pallon vielä ylemmäs, joten jos Make ei lähde, niin se on sitten siinä!

Erityiskiitokset jälleen maahenkilöstölle ja "omahoitajalle", Kankaisen Jarille, joka uhrasi vapaapäivänsä mun yritykselle!

Muuten, Suomen kolmella korkeimmalla pallolennolla on kaikilla eri pääpilotti mutta itse olen ollut korissa kaikilla lennoilla. Mä oon siis pallolentohero, vaikken tahtoisikaan!



Erityiskiitokset myös yritykseni alusta asti mukana olleille yhteistyökumppaneille Kotileipomo Siiskoselle, Aku Ankalle, Sonylle, Blizille ja tietysti Woikoskelle!


7.4. 
Jatkolupa ennätysyritykselle saatiin viimein ulos Trafista! Ongelmana oli uusiutuneet kansainväliset ilmailumääräykset ja niiden tulkinta. Ilmailuviranomainen suhtautui asiaan positiivisesti ja teki useamman henkilön voimin töitä saadakseen luvan kursittua kokoon määräysten mukaisesti. Nyt kysytään vielä yhtä hyvää yhteistoimintaa lennonvarmistuspuolen kanssa. Ja tietysti sitä sopivasti sattuvaa keliä!

Saumaa olisi uusia Euroopan ennätyskin, koska FAI:n listoilta selvisikin, että puolalaisten 10700 metrin hyppy on ryhmäennätys ja henkilökohtainen enkka oli edelleen nimissäni, ennenkuin joku romanialainen hyppäsi viikko sitten 9700 metriä, minkä ylitykseen olisi huomattavasti paremmat saumat kuin kilometriä korkeammalle. Stratosfäärissä kilometrit ovat nimittäin huomattavasti korkeampia kuin troposfäärissä...


27.3. 
Viikonloppu oli melkoisen hyppytäytteinen ilman keliä tai operatiivista toimintaa. Perjantaina otimme askeleen perinteisen Utin Laskuvarjokerhon kartalla pitämiseksi ja pitkään aikaan ensimmäisen kokouksen päätteeksi lupasin ottaa vetovastuun uudelleen länmmityksessä, mitä käytän samalla osana opintotyötäni innoovaatiojohtamiseen. Lauantaina olikin vuorossa kasarihyppääjien kokoontumisajo Malmilla, jonne oli löytänyt tiensä toistasataa vanhaa hyppääjää, joista suurin osa jo uransa lopettaneita. Hieno meininki ja yllättäen itsestäkin löytyi vielä biletysturnauskestävyyttä!

No, nyt on viihdepuoli hoidettu ja alkaa olla aika valmistautua ihan oikeaan hyppäämiseen. Toivon kaivavani enkkaluvan esiin Trafilta tämän viikon aikana ja toivon myös saavani yhteistyökuviot pääsääntöisesti uomiinsa kisakautta varten. Treeneissä alkaa maksimivoimakausi, jotta saisi täyden herkkyyden esille kisakauden alkuun. Viimein saattaa tulla myös pyöräilykelejä aerobista treeniä varten, kun ei tuo selkä oikein vieläkään tykkää juoksemisesta...



15.3. 
Hyppytoiminta käynnistyi Utissa viime viikonloppuna mutta omalta osalta annan kauden avauksen odottaa. Paketissa olisi vielä se korkeahyppyyn tarkoitettu Navigaattori eikä viitsisi vekslailla varjoja edestakaisin, jos Trafi nyt keksisi jonkun "pykälänkierron" yrityksen mahdollistamiseksi!

Vähän tällainen hivenen turhauttava, seisova tilanne on nyt kaikkien juttujen suhteen. Yhteistyökuviot, kauden aloitus, korkeakeikka, opinnot ja kaikki ovat ns. vaiheessa. Päivät rytmittyvät treenaamisen ympärille eikä sekään ole tietysti huono juttu. Salilla kulkee ihan hyvin ja pitkiä pk. kävelyjä on tullut tehtyä. Sulis nyt toi valkoinen möhnä lopullisesti, niin pääsisi pyöräilemään kunnolla ja hoitamaan myös treenistä käyvät mettähommat pois!


3.3. 
Vähän talvilomaa ja hyvää fysiikkatreeniä hiihtokisojen seuraamisen ohessa. Niistä sen verran, että jos Kaisa Mäkäräinen olisi päässyt ladulle, olisin lähtenyt Lahteen livekannustukseen mutta nyt vähemmällä vaivalla parempaa kisaseuraamista saa telkusta.

Ensi vuoden kuviot on myös parin viikon aikana selkiytyneet ja ellei jotain odottamatonta takapakkia tule, opinnot jatkuvat ensi talvenkin ja mahdollistavat täysipainoisen hyppykisaamisen, jos vain budjetti siihen löytyy. Opintotuella ei paljon kisoja kierretä!

Varmat tukijat tällä hetkellä ovat Woikoski Oy ja Kouvolan kaupunki. Melko varmasti myös KPT-group on mukana kuvioissa ja Lentoparkin tukiparkkeeraus Volvolle jatkunee tarvittaessa. Finnlines on luvannut alustavasti hoitaa miehen ja auton Saksaan asti. Yhteistyölakuja voin edelleen hakea Kouvolan Lakritsilta. Kauden lopun Sveitsin kisa ja Euroopan mestaruuskisat Montenegrossa ovat edelleen vaakalaudalla budjetin suhteen. Mahdollinen korkeahyppy todennäköisesti pelastaisi tilanteen...



21.2. 
Kotimaa on kutsunut ja ensimmäiset arkisemmat projektit hoidettu ehkä onnistuneesti? Viikonloppuna meni läpi Rovaniemellä painonnoston SM-kisoissa suoritettu kansainvälisen kakkosluokan tuomarikoe, joten joskus voi päästä lähietäisyydeltä seuraamaan, miten isot pojat ja tytöt liikuttelevat rautaa! Hauskasti sattui niin, että kaikki kolmen päivän tuomarointisettini olivat juuri naisten sarjoissa. Naiset ovat kuitenkin kehittyneet kohti kansainvälistä tasoa miehiä nopeammin ja toiveita on hyvistä tuloksista ainakin Euroopan tasolla. Miesten ykköstykkinä pidän tällä hetkellä Turun Eero Retulaista ja naistenkin puolella Turun suunnasta on nousemassa lupaavia tytyjä Vuohijoen Annin rinnalle.

Thaimaan opiskeluduuni ulosmitattiin eilisessä oppimispäiväkirjan palauttamisessa ja tämänpäiväisessä kolmen tunnin verkkotentissä. Yllättävän kova rasti mutta onnistuessaan ropsahtaa kuusi opintopistettä tilille ja periaatteessa vuoden setti on "saletissa". Toiveissa kuitenkin on, että johtamisen opinnot saisivat jatkoa ensi vuonna, jolloin täytyy vetää vielä pari opetushallinnon tenttiä tälle keväälle...

Tentin jälkeen kävin juoksemassa ensimmäisen pidemmän lenkin yli kahteen kuukauteen! Maksimipituus Thaimaassa oli varmaan neljä kilsaa, joten kyllä toi tämän päiväinen yksitoista pikkaisen alkoi puuduttamaan, etenkin kun alusta oli ihan jäässä. Siitä kuitenkin selvittiin yllättävän hyvin ja tästä on hyvä alkaa kokonaisvaltainen mutta nopeusvoimapainotteinen treeni kohti kesän hyppykisoja!



8.2. 
Saarella päässyt viimein oikein työn makuun! Eikä pelkästään kinkkiuitoissa, kun tänäänkin pääsi vetämään sukeltajia Raya Noilla. Loppua kohti alkaa kuitenkin vaikuttaa, että mantat ja valashait jäävät tältäkin reissulta bongaamatta. Onneksi oli nyt ne pari riuttahaita! Oikeasti, tänne on turha tulla niitä etsimään, vaikka hyvällä säkällä sellaisia saattaakin nähdä. Niiden bongauspaikat on nykyään ihan muualla kuin Thaimaassa, vaikka jotkut muuta väittävätkin. Malesiat, Filippiinit ja Papuat on sukeltajan aarreaittoja. Burmasta ei kukaan osa täällä varmaa sanoa mutta sitä koitetaan selvittää Simosen Pasin kanssa...

Opiskelemaankaan ei ole taas moneen päivään ehtinyt, saati sitten treenaamaan. Huomenna otetaan otetta taas kumpaankin, kun päivällä ei ole kuin kinkkiuitto tiedossa. Reissun tavoitteena olleet 50 sukellustakin tuli tänään täyteen.

Kotiin on ihan kiva tavallaa lähteä mutta vielä kivempi olisi, kun saisi tän kelin ja monet muut asiat vietyä mukanaan! Vähän tuntuu, että tätä pitäis saada jotenkin säädettyä pysyvästi kuvioihin. Töihin ei ole valitettavasti ikävä mutta savulohi, sauna ja hyvä punaviini kutsuvat. Ja tietysti hyppyhommat, koska kyllä hyppääminen on kuitenkin mulle aina hienompaa kuin sukeltaminen...


29.1. 
Viimeinen kaksiviikkoinen vierähti käyntiin täällä tropiikissa ennen paluuta takaisin Suomeen enempi urheilun ympärille pyörivän arjen pariin. Samalla saadaan tähän nyt enempi matkailublogina toiminut osio takaisin urheilupainotteiseksi.

Jatketaan nyt kuitenkin vielä matkailuasioilla. Erinomaisen majoitukseni (Rakkawan Recidense) suuresta käyttöasteesta huolimatta Thaimaan matkailu tuntuisi ajautuneen pieneen kriisiin, mihin löytyy sekä ulkoisia että sisäisiä syitä. Tyypillistähän täällä on, että asioita suunnitellaan impulsiivisesti kauaskantoisia kausaalisuhteita juurikaan pohtimatta "heti mulle kaikki tänne nyt-mentaliteetillä". Näillä toimenpiteillä on saatu omalta osaltaan vähennettyä länsi-turistien määrää, ymmärtämättä, että juuri tuo ryhmä tuo eniten rahaa paikallisille toimijoille ja palveluiden tuottajille! Venäläiset ja etenkin kiinalaiset taas jättävät rahansa matkan järjestäjille sekä majoitusliikkeille. Valitettavaa on myös, että ko. kohderyhmät ovat tuoneet lisääntyviä ongelmia epäasiallisella kulttuurisidonnaisella käyttäytymisellään. Jos joku paikka, vaikkapa uimaranta on täynnä jompaakumpaa kansallisuutta, sinne ei länsi-matkailija halua mennä!  Käyttäytymisongelmat ovat toki myös pitkälti kyseisten ryhmien matkanjärjestäjien puutteellisen ammattitaidon ja kontrollin aiheuttamia.

Yksi, jo aiemmin mainitsemani epäkohta on ympäristö ja siisteys. Eurooppalaiset eivät halua katsella taka- ja sivupihojen jätekasoja ja epäsiistejä rakennuksia, mitä löytyy aina viiden tähden hotellien pihapiiristä! Thaimaalaisia itseään se ei välttämättä häiritse mutta turistien puute kyllä häiritsee eikä siihen ole syynä pelkästään Euroopan taloudellinen tilanne ja euron heikko kurssi!

Itseäni lähellä olevan sukellusbisneksen näivettymiseen on monia ongelmia. Pääasiassa kohteet ovat heikentyneet fataalisti kymmenen vuoden sisällä! Pintakorallit ovat kuolleet lämmenneiden merivesien, kalastuksen ja pienessä määrin myös turistien epäasiallisen toiminnan takia. Tätä paikalliset viranomaiset itsekin valittavat mutta eivät tee asialle mitään! Suurimittainen ryöstökalastus on edelleen sallittua ja ympäristöasioista ei kukaan välitä mitään. Lisäksi etenkin parin viime vuoden aikana viranomaiset ovat heikentäneet ulkolaisten sukellusammattilaisten toimintaedellytyksiä merkittävästi. Työlupia ei haluta myöntää, viisuminsaantia on entisestään rajoitettu (tai pikemminkin alettu kontrolloida) ja maksuja korotettu. Faktahan on kuitenkin, että paikalliset toimijat eivät pysty tuottamaan haluttua laatua ja luotettavuutta sukellushommiin! Kiinalaisia he toki pystyivät "uittamaan" laumatolkulla mikä on valitettavasti myös länsimaisten yritysten tuleva rahan hankintakeino. Viiden minuutin kiinankielisellä ohjeistuksella sukellusohjaaja kuljettaa pinnan alla pulloista kiinni pitämällä kaksi tai kolme henkeä kerrallaan vartin lenkin kolmessa metrissä. Samalla otetaan niin tärkeät kuvat ja homma hoidettu! Tämä on raskasta hyvin koulutetun länkkärisukelluskouluttajan etiikalle mutta muuten ei firmat pysy pystyssä! Tämä oli lähes ainoata hommaa, mitä itsekin sain tehdä tämän reissun aikana...

No, em. hommaa on tiedossa kaiketi vielä viimeiselle viikolle, jonka aion viettää niin tutulla ja ihanalla Raya Yain saarella, mikä valitettavasti on muuttumassa myös saarikaatopaikaksi ja kiinalaisten leikkikentäksi. Onneksi keskisaaressa on vielä tilaa hengittää!


14.1. 
Vuosi on vaihtunut ja täällä erikoisen pitkään jatkunut epävakaan sateinen kausi vaihtunut ehkä normaaliin paahteeseen? Helposti yhdistää poikkeukselliset säät globaal



Megative

Sako Oy

Tietovirta

Auto-Suni

2do

Citroen